Morjens!
5500 kilsaa ja kympit päälle tuli yhteensä reissussa. 12 maata, joista muutamassa käytiin monesti ja yhdessä vahingossa (Saksa-Ranska-Sveitsi-Italia-Slovenia-Itävalta-Tsekki-Puola-Venäjä-Liettua-Latvia-Viro). Tietysti sitten vielä Suomi päälle. Aikalailla tarkalleen 2 viikkoa oltiin ja ainoa ajamaton päivä oli Brnon lauantai. Paljon siis ehdittiin ajamaan ja pisin päivä oli kuitenkin "vain" reilu kuutisensataa kilsaa (Kaliningrad-Pärnu).
Huoltotoimenpiteinä kerran tiukattiin ketjuja molemmista pyöristä, oilereita täytettiin muutamaan kertaan ja KTM joi kaiken mukana olleen nelisen desiä moottoriöljyä. Jos olisi ollut enemmän mukana, niin olisihan siihen mahtunut enemmänkin, sillä kotona lisäsin puolisen litraa. Alarajalla siis tultiin jo viimeiset kilsat. Pyörät lähtivät pesemällä puhtaaksi yllättävänkin hyvin jälleen, vaikka aika kuraisia olivat kahden viikon vesi- ja hiekkakylvyn jäljiltä.
Vettä satoi jossain vaiheessa melkeinpä joka päivä, mutta kovempia sateita osui kohdalle vain muutama. Sadekamoja tuli kuitenkin käytettyä moneen kertaan. Ei täydelliset säät, mutta ei huonotkaan. Välillä ehti olla myös tuskaisen kuuma. Baltiassa kotiinpäin ajellessa tuli jo hetkittäin vilukin, mutta ei mitenkään pahasti. Windstopper-pökät jäivät vielä kokeilematta eli ihan kaikkea en edes päälle laittanut. Muuten kampetta oli mukana aika sopivasti. Ei älyttömästi liikaa, mutta vieläḱin on varaa karsia.
Rahaa meni taas jonkunmoinen läjä. Tarkempia laskelmia en tehnyt, enkä ajatellut tehdäkään. 100€-150€ per päivä. Välillä vähemmän, mutta tuskin minään päivänä enempää. Kuitteja oli jälleen lompakossa valtava pinkka, kun kaikki tuolla ulkomailla tulee jemmattua. Bensakulut olivat jälleen se suurin kulu ja pyörät veivät varmaan keskiarvona noin 6,5 litraa satkulla. Bensa maksoi 1,2 eurosta melkein 1,9 euroon per litra. Majoituksista maksettiin kalleimmillaan 87 € ja halvimmillaan hieman alle 40 € kahdelta ja aamiainen saatiin aina hotellista. Muutamassa paikassa oli omat huoneet, mutta enimmäkseen yövyimme samassa huoneessa. Silloin otimme omat huoneet, kun se ei juuri nostanut majoituksen kokonaishintaa.
Reissu oli onnistunut ja kyllä kahdestaan vaan oli kaunihimpi. Mukavaa, kun voi fiilistellä tauoilla ja päivän jälkeen kaverin kanssa. Hieman säästää majoituksissakin ja luulen, että taukoja tuli kuitenkin pidettyä vähemmän kuin itsekseen. Painotus ajamisen ja muiden aktiviteettien ohella oli oikein hyvä. Enimmäkseen vaan ajettiin, erityisesti Alpeilla, mutta loppureissusta oli sitten muutakin ohjelmaa. WSBK-kisat Brnossa oli hienosti järjestetty tapahtuma ja Kaliningrad myös kokemisen arvoinen. Kaliningrad pilkkoi mukavasti kotimatkaa, sillä Puola-Baltia -osio on parhaimmillaankin melko tylsä.
Hitto, että olikin kivaa! Kyllä taas kannatti lähteä. Nyt sitten vaan uuden suunnitteluun. Romania ja Balkan kiinnostaa, kuten myös Ranska ja Meri-Alpit. Norjassakaan en ole pyörällä käynyt. Man-saarellekin pitäisi joskus päästä ja riittäähän noita jänniä paikkoja maailmassa.
Blogi herää jälleen eloon, kun kerrottavaa tulevista seikkailuista on. Kiitos, kun seurasit!
Heippa!
maanantai 18. kesäkuuta 2018
keskiviikko 13. kesäkuuta 2018
Motukkaretki 2018, osa 14: Himaan! (13.6.2018)
Terppa!
Tässähän mie olen jo muutamia tunteja totutellut kotielämään, mutta kelataas ensin vähän takaisinpäin.
Aamu koitti aurinkoisena Pärnun Aleksandri pubissa. Se olisi sitten vika päivä tätä reissua. Aamiaisen jälkeen meillä oli ohjelmassa kepeä aamuropaus, koska oilerit täytyi vielä täyttää molemmista pyöristä ja Kotarin väsynyt vasen peili kaipasi kiristämistä. Viittä vailla kasilta ylös ja muutama minsa ysin jälkeen olimmekin liikkeellä. Hyvä niin, sillä Tallinnan satamassa täytyisi olla ehdottomasti viimeistään klo 11.30. Onneksi matkaa ei ollut paljoa ja sen verran reippaasti ajoimme navia kiinni, että päätimme ihan pitää Tallinnassa kahvitauon.
Liikenne oli vilkasta ja lautalle ehdittiin. Eipä siitä oikein sen enempää jaksa tarinoida. Lautoilla on tylsää. Lautasta ajettiin ulos ensimmäisenä ja kotimatkan viimeinen stintti sai alkunsa. Hitaan sellaisen, sillä Helsingin liikenne oli aivan jumissa muutaman tietyön takia. Onneksi Helsingissä ei asu miljoonia ihmisiä. Tuolla meiningillä siellä ei toimisi mikään.
Viimein päästiin läpi ja kuutosta Kouvolan kautta kotiin hyvinkin reippaalla marssitahdilla. Utissa tankattiin ja siellähän riitti juttuseuraa. Ainahan se on mukava vaihdella kuulumisia.
Eipä tästä päivästä sen enempää kerrottavaa jäänyt enkä oikein räpsinyt kiinnostavia fotojakaan. Älyttömän mukavaa tulla kotiin.
Huomenna onkin sitten ohjelmassa pyörien pesua ja navin statistiikan ihmettelyä. Kaksi viikkoa oltiin reissussa ja pyörät pyörivät n. 5500 kilsaa. Aivan mahtava reissu! Jonkinlainen loppuyhteenveto pitänee vielä kirjoittaa, kunhan kokemukset ovat muutaman päivän muhineet.
Nyt pää omaan tyynyyn omassa kotona ja huomenna aamulla herätyskello ei muuten soi.
Öitä!
Tässähän mie olen jo muutamia tunteja totutellut kotielämään, mutta kelataas ensin vähän takaisinpäin.
Aamu koitti aurinkoisena Pärnun Aleksandri pubissa. Se olisi sitten vika päivä tätä reissua. Aamiaisen jälkeen meillä oli ohjelmassa kepeä aamuropaus, koska oilerit täytyi vielä täyttää molemmista pyöristä ja Kotarin väsynyt vasen peili kaipasi kiristämistä. Viittä vailla kasilta ylös ja muutama minsa ysin jälkeen olimmekin liikkeellä. Hyvä niin, sillä Tallinnan satamassa täytyisi olla ehdottomasti viimeistään klo 11.30. Onneksi matkaa ei ollut paljoa ja sen verran reippaasti ajoimme navia kiinni, että päätimme ihan pitää Tallinnassa kahvitauon.
Liikenne oli vilkasta ja lautalle ehdittiin. Eipä siitä oikein sen enempää jaksa tarinoida. Lautoilla on tylsää. Lautasta ajettiin ulos ensimmäisenä ja kotimatkan viimeinen stintti sai alkunsa. Hitaan sellaisen, sillä Helsingin liikenne oli aivan jumissa muutaman tietyön takia. Onneksi Helsingissä ei asu miljoonia ihmisiä. Tuolla meiningillä siellä ei toimisi mikään.
Viimein päästiin läpi ja kuutosta Kouvolan kautta kotiin hyvinkin reippaalla marssitahdilla. Utissa tankattiin ja siellähän riitti juttuseuraa. Ainahan se on mukava vaihdella kuulumisia.
Eipä tästä päivästä sen enempää kerrottavaa jäänyt enkä oikein räpsinyt kiinnostavia fotojakaan. Älyttömän mukavaa tulla kotiin.
Huomenna onkin sitten ohjelmassa pyörien pesua ja navin statistiikan ihmettelyä. Kaksi viikkoa oltiin reissussa ja pyörät pyörivät n. 5500 kilsaa. Aivan mahtava reissu! Jonkinlainen loppuyhteenveto pitänee vielä kirjoittaa, kunhan kokemukset ovat muutaman päivän muhineet.
Nyt pää omaan tyynyyn omassa kotona ja huomenna aamulla herätyskello ei muuten soi.
Öitä!
posted from Bloggeroid
tiistai 12. kesäkuuta 2018
Motukkaretki 2018, osa 13: Kaliningradista Kuurinkynnään kautta Kullimaahan (12.6.2018)
Iltaa!
Pärnussa ollaan ja reissu alkaa valmistua. Huomenna sitten kotiin. 2 viikkoa on oikein sopivasti. Ajelu maistuu, mutta tosi kiva mennä himaan.
Aamulla Kaliningradissa kävi hieman vanhanaikaisesti ja kello ei herättänytkään. Kasilta oli tarkoitus nousta, mutta herääminen tapahtuikin vasta 8.45. Noh, eipä meillä mikään kiire ollut minnekään. Aamiainen huiviin ja kamppeet alas viidennestä kerroksesta. Parkissa sama ukko kuin illallakin toivotteli meille hyvää matkaa. Hyvin oli vartioinut pyöriä kerran tallella olivat.
Reitti ei onneksi kulkenut ruuhkaisimpaan suuntaan vaan lähiöiden läpi kohti Kuurinkynnästä, enkuksi Curonian spit. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuurinkynn%C3%A4s
Kyseessä on siis maksullinen kansallispuisto ja erikoinen luonnonmuodostelma, jonka keskellä kulkee Venäjän ja Liettuan raja.
Löydettiin kynnäälle suht iisisti ja sinne johtava motari vei myös lentokentälle. Varmaankin tästä johtuen tie oli todella hyvässä kunnossa. Itse kynnäs oli kyllä hieno ja retkeilyhommissa siitä saisi varmasti enemmän irti. Me emme kovin usein jaksaneet pyöriä pysäytellä vaan tyydyimme ihailemaan dyynejä puiden välistä. Liettuan puolella kävimme sentään biitsillä muutaman foton nappaamassa.
Venäjän puolella meitä laskutettiin 600 ruplaa kahdesta pyörästä, vaikken millään ymmärtänyt, että miksei summa ollut 300. Taulujen mukaan mielestäni 300 olisi ollut oikein, mutta aikani asiasta väännettyäni päädyin siihen, että anti olla. 300 ruplaa on kuitenkin alle 4 euroa. Rajanylitys sujui oikein sujuvasti sekä Venäjän että Liettuan osalta. Liettuan rajalla kävin ostamassa viiden euron tiketin molempiin pyöriin samaiseen kansallispuistoon. Kukaan ei sitä ikinä kysellyt eli varmaan oltaisiin pärjätty ilmankin. Kaikki venäläiset rajanylittäjät sen lunastivat niin eihän sääntösuomalainen voinut jäädä huonommaksi.
Kyntäältä kulku manner-Liettuaan tapahtuu lautalla. Noin 20 kilsaa ennen lauttaa oli digitaulu, joka kertoi, että lauttoja lähtee klo 15, 15.20 ja 15.40. Kello oli 14.19 ja navi kertoi, että saapuminen lauttasatamaan tapahtuisi 14.39. Ynnäiltiin yksi plus yksi, että kai sieltä lähtee lautta myös 14.40 ja oikein reippaalla vedolla ehditään siihen. Ehdittiinhän me, vaikka tiukoille meni ja muutamaa liikennesääntöä saatoimme tulkita luovasti. Lautta sentään oli ilmainen.
Liettuan puolelle siirtyessämme aikaero vei tunnin ja aamulla päivän ajatuksena oli ajella ainakin Riikaan yöksi, toivottavasti pidemmälle eli Pärnuun. Tuossa välissähän ei juuri mitään ole. Päivästä tulisi siis pitkä ja Via Baltikalla ajaminen ei ole kovin mielenkiintoista. Tai liikenteestä riippuen homma vaihtelee todella tylsän ja vähän turhan jännittävän väliä. Rekat ohittelevat toisiaan ja kaikkea jännää. Rekat myös tekevät hienosti pyörille tilaa.
Kyllä on jännää.
Tylsää siis oli, mutta matka eteni suht mukavasti. Iltalauttaankin olisi varmaan ehditty, jos olisi niin kiire ollut, mutta yöajelu Suomen kylmässä ja elukoiden täyttämässä kesäyössä ei innostanut meitä kumpaakaan. Yli 600 kilsaa tultiin tänään ja nyt ollaan vanhassa tutussa Pärnun Aleksandri pubin Kullimaa-nimisessä mökkikylässä. Itse pubissa nautimme oluet ja burgerit prätkäkaman keskellä ja Ghostin soidessa. Tää on mukava paikka. Kylmää on ja hyttysiä, eli koti lähestyy.
Huomiseksi bookattiin jo puolen päivän Eckerö line ja Touring Finlandian alennuksilla maksettavaa jäi kahdesta äijästä ja pyöristä 43,20€. Hyvin kohtuullista.
Hitsi, että onkin mukava päästä kotiin. Tää retki on kyllä myös ollut ihan älytön. Ollut huikeita ajeluja, kauniita maisemia, seikkailun tuntua, huonoja, mutta niin hyviä vitsejä, hyvää ruokaa ja juomaa, uusia tuttavuuksia, kilvanajoa ja vaikka mitä. Kyllä taas riittää muisteltavaa.
Nyt unta kuulaan. Head ööd!
Pärnussa ollaan ja reissu alkaa valmistua. Huomenna sitten kotiin. 2 viikkoa on oikein sopivasti. Ajelu maistuu, mutta tosi kiva mennä himaan.
Aamulla Kaliningradissa kävi hieman vanhanaikaisesti ja kello ei herättänytkään. Kasilta oli tarkoitus nousta, mutta herääminen tapahtuikin vasta 8.45. Noh, eipä meillä mikään kiire ollut minnekään. Aamiainen huiviin ja kamppeet alas viidennestä kerroksesta. Parkissa sama ukko kuin illallakin toivotteli meille hyvää matkaa. Hyvin oli vartioinut pyöriä kerran tallella olivat.
Reitti ei onneksi kulkenut ruuhkaisimpaan suuntaan vaan lähiöiden läpi kohti Kuurinkynnästä, enkuksi Curonian spit. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuurinkynn%C3%A4s
Kyseessä on siis maksullinen kansallispuisto ja erikoinen luonnonmuodostelma, jonka keskellä kulkee Venäjän ja Liettuan raja.
Löydettiin kynnäälle suht iisisti ja sinne johtava motari vei myös lentokentälle. Varmaankin tästä johtuen tie oli todella hyvässä kunnossa. Itse kynnäs oli kyllä hieno ja retkeilyhommissa siitä saisi varmasti enemmän irti. Me emme kovin usein jaksaneet pyöriä pysäytellä vaan tyydyimme ihailemaan dyynejä puiden välistä. Liettuan puolella kävimme sentään biitsillä muutaman foton nappaamassa.
Venäjän puolella meitä laskutettiin 600 ruplaa kahdesta pyörästä, vaikken millään ymmärtänyt, että miksei summa ollut 300. Taulujen mukaan mielestäni 300 olisi ollut oikein, mutta aikani asiasta väännettyäni päädyin siihen, että anti olla. 300 ruplaa on kuitenkin alle 4 euroa. Rajanylitys sujui oikein sujuvasti sekä Venäjän että Liettuan osalta. Liettuan rajalla kävin ostamassa viiden euron tiketin molempiin pyöriin samaiseen kansallispuistoon. Kukaan ei sitä ikinä kysellyt eli varmaan oltaisiin pärjätty ilmankin. Kaikki venäläiset rajanylittäjät sen lunastivat niin eihän sääntösuomalainen voinut jäädä huonommaksi.
Kyntäältä kulku manner-Liettuaan tapahtuu lautalla. Noin 20 kilsaa ennen lauttaa oli digitaulu, joka kertoi, että lauttoja lähtee klo 15, 15.20 ja 15.40. Kello oli 14.19 ja navi kertoi, että saapuminen lauttasatamaan tapahtuisi 14.39. Ynnäiltiin yksi plus yksi, että kai sieltä lähtee lautta myös 14.40 ja oikein reippaalla vedolla ehditään siihen. Ehdittiinhän me, vaikka tiukoille meni ja muutamaa liikennesääntöä saatoimme tulkita luovasti. Lautta sentään oli ilmainen.
Liettuan puolelle siirtyessämme aikaero vei tunnin ja aamulla päivän ajatuksena oli ajella ainakin Riikaan yöksi, toivottavasti pidemmälle eli Pärnuun. Tuossa välissähän ei juuri mitään ole. Päivästä tulisi siis pitkä ja Via Baltikalla ajaminen ei ole kovin mielenkiintoista. Tai liikenteestä riippuen homma vaihtelee todella tylsän ja vähän turhan jännittävän väliä. Rekat ohittelevat toisiaan ja kaikkea jännää. Rekat myös tekevät hienosti pyörille tilaa.
Kyllä on jännää.
Tylsää siis oli, mutta matka eteni suht mukavasti. Iltalauttaankin olisi varmaan ehditty, jos olisi niin kiire ollut, mutta yöajelu Suomen kylmässä ja elukoiden täyttämässä kesäyössä ei innostanut meitä kumpaakaan. Yli 600 kilsaa tultiin tänään ja nyt ollaan vanhassa tutussa Pärnun Aleksandri pubin Kullimaa-nimisessä mökkikylässä. Itse pubissa nautimme oluet ja burgerit prätkäkaman keskellä ja Ghostin soidessa. Tää on mukava paikka. Kylmää on ja hyttysiä, eli koti lähestyy.
Huomiseksi bookattiin jo puolen päivän Eckerö line ja Touring Finlandian alennuksilla maksettavaa jäi kahdesta äijästä ja pyöristä 43,20€. Hyvin kohtuullista.
Hitsi, että onkin mukava päästä kotiin. Tää retki on kyllä myös ollut ihan älytön. Ollut huikeita ajeluja, kauniita maisemia, seikkailun tuntua, huonoja, mutta niin hyviä vitsejä, hyvää ruokaa ja juomaa, uusia tuttavuuksia, kilvanajoa ja vaikka mitä. Kyllä taas riittää muisteltavaa.
Nyt unta kuulaan. Head ööd!
posted from Bloggeroid
maanantai 11. kesäkuuta 2018
Motukkaretki 2018, osa 12: Täältä tullaan Kaliningrad! (11.6.2018)
Здравствуйте!
Täällä vaan ollaan Kaliningradissa! Mahtavaa! Itselläni on jonkinlainen soft spot suurta Venäjää kohtaan ja jotenkin tämä maa osaa aina yllättää, turhauttaa, ärsyttää ja ihastuttaa. Laitan kyllä täysin vanhempien piikkiin. Oispa jaksanut vielä opiskella kieltä silloin nuorempana. Eihän se vieläkään myöhäistä ole, mutta työläämpää. Noh, osaan mie kyrilliset ja silläkin pääsee jo aika pitkälle. Ja Kaliningradissa toimii aika hyvin myös enkku plus meikän kelvoton saksa.
Kello soi aamulla klo 6.55 ja aamiaisen sekä Venäjän tullilappujen täyttelyn jälkeen pääsimme liikkeelle joskus kasin-puoli ysin tienoilla. Heti alkuun vetästiin kepeä parisataa kilsaa puolalaista motaria. Matka sujui ja kelikin oli miellyttävän viileä. Lodzista poistuminen vei kyllä oman aikansa. Keli oli mukavan viileä ja pohjoisemmassa meinasi mennä turhankin viileäksi, kun käännyimme Gdanskiin vievältä maksumotarilta kohti Malborkia ja sadepisarat olivat jälleen kerran kypärän kokoisia. Kilsan verran päästiin maksukopilta, kun päätettiin vetää sadetakit niskaan. Hyvin ajoimme sadetta karkuun ja tankkaustauolla nakkasinkin sadetakin sivulaukkuun. Kahvikupponen oli kuitenkin liikaa ja sade saavutti meidät ennenkuin ehdin majoitusta bookata. Äkkiä karkuun saderintamaa ja loppupäivän saimmekin ajella kuivassa säässä.
Ennen rajaa vielä tankit täyteen Yammun sanelemasta pakosta, vaikka kotari onkin ollut janoisempi lähiaikoina. Hieman alkoi jo jännittää ennen rajaa ja ilmassa oli jälleen kerran seikkailun tuntua. Puolan raja meni hyvin vaivattomasti vaikka systeemi olikin hyvin samanlainen kuin tutussa Svetogorskissa. Itse Venäjän tullia kohtaan odotukset olivat hieman skeptiset, että mitenhän tämä nyt sitten menee.
Tullin ensimmäisellä puomilla ukko löi meille valkoiset laput kouraan ja tuumas, et "Straight to passport control.". Vaikutti lupaavalta. Autoilevalle puolalaisella antoi punaisen kortin. Täytyyhän valkoisen olla parempi, eikö?
Vihreälle linjalle siis ja passikontrollin sekä laukkutarkastuksen, tai pikemminkin laukkuvilkaisun jälkeen siirsivätkin meidät sitten ihan omalle kaistallemme. Paikalle saapui oikein mukava ja nuori enkkua puhuva tullimies, joka oli tilattu paikalle auttamaan meitä ajoneuvolappujen kanssa. Tässä vaiheessa vedimme ässät hihasta eli valmiiksi täytetyt ajoneuvolaput. Nuori mies oli oikein positiivisesti yllättynyt ja kehaisikin vähän mopomatkaajia nohevasta suoriutumisesta. Vähän korjauskynää ja laput ok. Pyörät käyntiin ja eteenpäin. Viimeisellä puomilla vielä keräsivät valkeat kortit pois, joiden käyttötarkoitus ei meille ihan auennut. Nyt oltiin kuitenkin Venäjällä!
Tie kohti Kaliningradia oli erinomaisessa kunnossa suht lähelle kaupunkia, jossa sitten tien kunto romahti reippaasti. Kaliningradissa koimme kevyttä navisekoilua ja vauhdikasta, mutta kohteliasta liikennettä. Monttujen suhteen kannattaa pitää silmät auki. Voivat nimittäin olla aika syviä. Navi johdatti meidät umpikujaan, jossa kuitenkin iloinen parkkivahti availi portin ja huikkasi, että Hotel Kaliningradissa ollaan. Hienoa!
Hotellimme.
Kamppeet heitimme olalle ja sitten sisällepäin. Onhan muuten oikein hieno hotelli erinomaisella sijainnilla. Booking tarjosi huoneen kahdelle 86€ aamiaisella ja 58€ ilman aamiaista. Buukkasin ilman aamiaista ja sovin aamiaisen tiskillä. Koko hommeli tuli maksamaan alle 70€. Hyvä meidän joukkue!
Huoneessa nopsa suihku ja kohti sukellusvenettä B-431. Museo lopettaisi lipunmyynnin klo 17.30 ja peseytymisen jälkeenkin näytti oikein hyvältä. Hyvin ehdittiin talsien ja aikaa jäi ylikin. Kerrankin.
Sukellusvene oli oikein hieno, suosittelen. Eikä ollut kallis, 300 ruplaa per turisti.
Siitä sitten hotlan alaravintolaan sapuskalle ja illalla kävimme vielä tarkastamassa Voiton aukion. Matkalla huoneeseen vetästiin yöpalaa alaravintolasta ja sitten päät tyynyyn.
Huomenna ajellaan Kuurinkynkään kautta Latviaan tai Viroon, tarkastellaan matkan etenemistä sitten tien päällä. Kovaa vauhtia kotia kohti kuitenkin. Kotarin vähenevä moottoriöljy ja Yammun kovasti kuluva takarengas voivat vielä aiheuttaa mutkia matkaan sillai huonolla tavalla.
Kaliningrad on hieno paikka. Mm-kisat näkyvät hienosti katukuvassa, vaikka vähän on selvästi kiire saada hommat pulkkaan. Olisi hienoa jäädä aistimaan tunnelmaa, mutta tällä kertaa koti kutsuu. Taas tultiin tänäänkin yli 450 kilsaa lähemmäs kotia ja muutakin ehdittiin.
Nyt unta, niin jaksaa taas huomenna. доброй ночи!
Täällä vaan ollaan Kaliningradissa! Mahtavaa! Itselläni on jonkinlainen soft spot suurta Venäjää kohtaan ja jotenkin tämä maa osaa aina yllättää, turhauttaa, ärsyttää ja ihastuttaa. Laitan kyllä täysin vanhempien piikkiin. Oispa jaksanut vielä opiskella kieltä silloin nuorempana. Eihän se vieläkään myöhäistä ole, mutta työläämpää. Noh, osaan mie kyrilliset ja silläkin pääsee jo aika pitkälle. Ja Kaliningradissa toimii aika hyvin myös enkku plus meikän kelvoton saksa.
Kello soi aamulla klo 6.55 ja aamiaisen sekä Venäjän tullilappujen täyttelyn jälkeen pääsimme liikkeelle joskus kasin-puoli ysin tienoilla. Heti alkuun vetästiin kepeä parisataa kilsaa puolalaista motaria. Matka sujui ja kelikin oli miellyttävän viileä. Lodzista poistuminen vei kyllä oman aikansa. Keli oli mukavan viileä ja pohjoisemmassa meinasi mennä turhankin viileäksi, kun käännyimme Gdanskiin vievältä maksumotarilta kohti Malborkia ja sadepisarat olivat jälleen kerran kypärän kokoisia. Kilsan verran päästiin maksukopilta, kun päätettiin vetää sadetakit niskaan. Hyvin ajoimme sadetta karkuun ja tankkaustauolla nakkasinkin sadetakin sivulaukkuun. Kahvikupponen oli kuitenkin liikaa ja sade saavutti meidät ennenkuin ehdin majoitusta bookata. Äkkiä karkuun saderintamaa ja loppupäivän saimmekin ajella kuivassa säässä.
Ennen rajaa vielä tankit täyteen Yammun sanelemasta pakosta, vaikka kotari onkin ollut janoisempi lähiaikoina. Hieman alkoi jo jännittää ennen rajaa ja ilmassa oli jälleen kerran seikkailun tuntua. Puolan raja meni hyvin vaivattomasti vaikka systeemi olikin hyvin samanlainen kuin tutussa Svetogorskissa. Itse Venäjän tullia kohtaan odotukset olivat hieman skeptiset, että mitenhän tämä nyt sitten menee.
Tullin ensimmäisellä puomilla ukko löi meille valkoiset laput kouraan ja tuumas, et "Straight to passport control.". Vaikutti lupaavalta. Autoilevalle puolalaisella antoi punaisen kortin. Täytyyhän valkoisen olla parempi, eikö?
Vihreälle linjalle siis ja passikontrollin sekä laukkutarkastuksen, tai pikemminkin laukkuvilkaisun jälkeen siirsivätkin meidät sitten ihan omalle kaistallemme. Paikalle saapui oikein mukava ja nuori enkkua puhuva tullimies, joka oli tilattu paikalle auttamaan meitä ajoneuvolappujen kanssa. Tässä vaiheessa vedimme ässät hihasta eli valmiiksi täytetyt ajoneuvolaput. Nuori mies oli oikein positiivisesti yllättynyt ja kehaisikin vähän mopomatkaajia nohevasta suoriutumisesta. Vähän korjauskynää ja laput ok. Pyörät käyntiin ja eteenpäin. Viimeisellä puomilla vielä keräsivät valkeat kortit pois, joiden käyttötarkoitus ei meille ihan auennut. Nyt oltiin kuitenkin Venäjällä!
Tie kohti Kaliningradia oli erinomaisessa kunnossa suht lähelle kaupunkia, jossa sitten tien kunto romahti reippaasti. Kaliningradissa koimme kevyttä navisekoilua ja vauhdikasta, mutta kohteliasta liikennettä. Monttujen suhteen kannattaa pitää silmät auki. Voivat nimittäin olla aika syviä. Navi johdatti meidät umpikujaan, jossa kuitenkin iloinen parkkivahti availi portin ja huikkasi, että Hotel Kaliningradissa ollaan. Hienoa!
Hotellimme.
Kamppeet heitimme olalle ja sitten sisällepäin. Onhan muuten oikein hieno hotelli erinomaisella sijainnilla. Booking tarjosi huoneen kahdelle 86€ aamiaisella ja 58€ ilman aamiaista. Buukkasin ilman aamiaista ja sovin aamiaisen tiskillä. Koko hommeli tuli maksamaan alle 70€. Hyvä meidän joukkue!
Huoneessa nopsa suihku ja kohti sukellusvenettä B-431. Museo lopettaisi lipunmyynnin klo 17.30 ja peseytymisen jälkeenkin näytti oikein hyvältä. Hyvin ehdittiin talsien ja aikaa jäi ylikin. Kerrankin.
Sukellusvene oli oikein hieno, suosittelen. Eikä ollut kallis, 300 ruplaa per turisti.
Siitä sitten hotlan alaravintolaan sapuskalle ja illalla kävimme vielä tarkastamassa Voiton aukion. Matkalla huoneeseen vetästiin yöpalaa alaravintolasta ja sitten päät tyynyyn.
Huomenna ajellaan Kuurinkynkään kautta Latviaan tai Viroon, tarkastellaan matkan etenemistä sitten tien päällä. Kovaa vauhtia kotia kohti kuitenkin. Kotarin vähenevä moottoriöljy ja Yammun kovasti kuluva takarengas voivat vielä aiheuttaa mutkia matkaan sillai huonolla tavalla.
Kaliningrad on hieno paikka. Mm-kisat näkyvät hienosti katukuvassa, vaikka vähän on selvästi kiire saada hommat pulkkaan. Olisi hienoa jäädä aistimaan tunnelmaa, mutta tällä kertaa koti kutsuu. Taas tultiin tänäänkin yli 450 kilsaa lähemmäs kotia ja muutakin ehdittiin.
Nyt unta, niin jaksaa taas huomenna. доброй ночи!
posted from Bloggeroid
sunnuntai 10. kesäkuuta 2018
Motukkaretki 2018, osa 11: Brunon pärinästä keskelle Puolaa (10.6.2018)
Aamulla hyvästelimme erinomaiseti palvelleen VV hotelin ja tehokkaan pakkaamisen jälkeen liikkeelle noin 9.30. Kyllä muuten osattiin huolella levittää kamppeemme kun oltiin paikallaan kahden yön verran, mutta pakkaus onnistui silti rutinoituneesti.
Radalla pyörät motoparkkiin ja kaikki meni sujuvasti. Maksoikin törkeät 2€ per pyörä, vaikka järkkärit eilen pelottelivatkin jopa 15 euron hinnoilla.
Siellä oli muutama muukin.
Brno circuit tarjosi erinomaista moottoripyöräviihdettä ja erityisesti meitä kiinnostanut supersport-luokka oli armottoman kova tykitys. Harmi, että Kallio racingin Cortese jäi hyvän väännön jälkeen kakkoseksi. Ei kuultu Maamme-laulua. Eemeli Lahti ajoi hienosti yhdennäksi ja samalla voitti oman luokkansa. Hyvä Eme! Kolmesatkujen startti käytiin vielä vilkaisemassa pääsuoralla ja samalla moikkaamassa Rekka-Penaa. Yhä nimi muutettu.
Katsomo oli täynnä näitä veijareita.
Sateen uhka oli ilmeinen ja kilsoja olisi vielä edessä, niin monien muiden tavoin mekin vetäydyimme prätkäparkkiin vetämään nahkaa päälle. Lämpöä oli muuten rapiat 30 ja nyt miulla on komiat punaiset käsivarret. Tosi punaiset, vaikka oli rasvaakin. Pyörät liikkeelle ja sitten kohti Puolaa. Heti liikkeelle päästyämme taivas aukeni ja satoi todella kovaa. Onneksi oli lämmin kuitenkin. Jälleen kerran emme laittaneet sadekamoja päälle etukäteen. Kuivuuhan ne kamat ajaessa, kun ei vaan kylmä tule. Eikä muuten tullut. Saappaissa alkaa silti olla hienoinen reissuaromi. Ne kun eivät oikein kuivu ajaessa. Kastuvat kyllä, erityisesti kun sataa varresta sisään.
Lepopäivän jälkeen matkavauhti oli hyvä ja touringperseet alkavat olla huippuunsa viritetyt. Kolmelta liikkeelle ja noin viisi ja puoli tuntia myöhemmin saavuimme Lodziin, lähes keskelle Puolaa. Muutama kilsa yli 500 ja yksi kahdensadan kilsan stintti tultiin jopa yhtä soittoa. Lodz nyt vaan osui kartalla reitin varrelle eikä meillä ennen majoituksen varaamista ollut mitään hajua koko kylästä. Tässä kylässä onkin melkein 700 000 asukasta. Puolan liikenne on mielenkiintoista, mutta hyvin päästiin tänään. Poliisi on vahvasti läsnä ja kolarin aiheuttamissa jonoissa päästiin aika monta kilsaa splittaamaankin. Elämys sekin aina suomalaispojille.
Puolassa ja Tsekeissä on tosi paljon ötököitä.
Majoitus napattiin Bookingista, 39 eurolla neuvostonostalgiaa aamiaisella kahdelle hengelle. Huoneessa on jopa ilmastointi ja tunnelma on aikalailla erikoinen. Hieno paikka ja pyörätkin hotlan oven edessä suljetulla pysäköintialueella.
Kylillä piti käydä kebabilla, koska hotlan rafla oli jo kiinni. Samalla tuli nähtyä Euroopan pisin ostoskatu. Tai osa siitä. Meriitti sekin. Lodz siis nähty ja koettu.
Huomenna sitten yritetään Kaliningradiin ja tavoite olisi ehtiä museoituun sukellusveneeseen B-431 ennen klo 18. Jää nähtäväksi. Matkaa 450 kilsaa ja välissä Venäjän raja. Sukellusvene onkin kiinni tiistaina eli huomenna tai ei ollenkaan. Noh, jos jää näkemättä niin sitten jää. Näkeehän sen ulkoa kuitenkin. Kunhan nyt ensin päästään sinne Venäjälle. Kello soimaan 6.55, eli yritetään ihan tosissaan.
Öitä!
Radalla pyörät motoparkkiin ja kaikki meni sujuvasti. Maksoikin törkeät 2€ per pyörä, vaikka järkkärit eilen pelottelivatkin jopa 15 euron hinnoilla.
Siellä oli muutama muukin.
Brno circuit tarjosi erinomaista moottoripyöräviihdettä ja erityisesti meitä kiinnostanut supersport-luokka oli armottoman kova tykitys. Harmi, että Kallio racingin Cortese jäi hyvän väännön jälkeen kakkoseksi. Ei kuultu Maamme-laulua. Eemeli Lahti ajoi hienosti yhdennäksi ja samalla voitti oman luokkansa. Hyvä Eme! Kolmesatkujen startti käytiin vielä vilkaisemassa pääsuoralla ja samalla moikkaamassa Rekka-Penaa. Yhä nimi muutettu.
Katsomo oli täynnä näitä veijareita.
Sateen uhka oli ilmeinen ja kilsoja olisi vielä edessä, niin monien muiden tavoin mekin vetäydyimme prätkäparkkiin vetämään nahkaa päälle. Lämpöä oli muuten rapiat 30 ja nyt miulla on komiat punaiset käsivarret. Tosi punaiset, vaikka oli rasvaakin. Pyörät liikkeelle ja sitten kohti Puolaa. Heti liikkeelle päästyämme taivas aukeni ja satoi todella kovaa. Onneksi oli lämmin kuitenkin. Jälleen kerran emme laittaneet sadekamoja päälle etukäteen. Kuivuuhan ne kamat ajaessa, kun ei vaan kylmä tule. Eikä muuten tullut. Saappaissa alkaa silti olla hienoinen reissuaromi. Ne kun eivät oikein kuivu ajaessa. Kastuvat kyllä, erityisesti kun sataa varresta sisään.
Lepopäivän jälkeen matkavauhti oli hyvä ja touringperseet alkavat olla huippuunsa viritetyt. Kolmelta liikkeelle ja noin viisi ja puoli tuntia myöhemmin saavuimme Lodziin, lähes keskelle Puolaa. Muutama kilsa yli 500 ja yksi kahdensadan kilsan stintti tultiin jopa yhtä soittoa. Lodz nyt vaan osui kartalla reitin varrelle eikä meillä ennen majoituksen varaamista ollut mitään hajua koko kylästä. Tässä kylässä onkin melkein 700 000 asukasta. Puolan liikenne on mielenkiintoista, mutta hyvin päästiin tänään. Poliisi on vahvasti läsnä ja kolarin aiheuttamissa jonoissa päästiin aika monta kilsaa splittaamaankin. Elämys sekin aina suomalaispojille.
Puolassa ja Tsekeissä on tosi paljon ötököitä.
Majoitus napattiin Bookingista, 39 eurolla neuvostonostalgiaa aamiaisella kahdelle hengelle. Huoneessa on jopa ilmastointi ja tunnelma on aikalailla erikoinen. Hieno paikka ja pyörätkin hotlan oven edessä suljetulla pysäköintialueella.
Kylillä piti käydä kebabilla, koska hotlan rafla oli jo kiinni. Samalla tuli nähtyä Euroopan pisin ostoskatu. Tai osa siitä. Meriitti sekin. Lodz siis nähty ja koettu.
Huomenna sitten yritetään Kaliningradiin ja tavoite olisi ehtiä museoituun sukellusveneeseen B-431 ennen klo 18. Jää nähtäväksi. Matkaa 450 kilsaa ja välissä Venäjän raja. Sukellusvene onkin kiinni tiistaina eli huomenna tai ei ollenkaan. Noh, jos jää näkemättä niin sitten jää. Näkeehän sen ulkoa kuitenkin. Kunhan nyt ensin päästään sinne Venäjälle. Kello soimaan 6.55, eli yritetään ihan tosissaan.
Öitä!
posted from Bloggeroid
lauantai 9. kesäkuuta 2018
Motukkaretki 2018, osa 10: Wsbk Brno (9.6.2018)
Tsau!
Tänään pyörät saivat ansaitun lepopäivän, kun matkamiehet keskittyivät penkkiurheilemaan. Tai penkki ja penkki, Honor rekisteröi viitisentoistatuhatta askelta.
VV hotel tarjosi oikein hyvän aamiaisen ja palvelu on muutenkin ollut erinomaista. Kyyti ei tärpännyt hotlan muilta vierailta, joten respa kohteliaaati tilasi meille pirssin. Hieno viitossarjalainenhan sieltä tuli ja fiksusti osasivat tilata meille sellaisen, jolla oli kulkupassi varikon portille asti. Laskuri lupaili taksin hinnaksi 720 korunaa, mutta hinnaksi tuli noin 650 korunaa ja korttikin kävi. Tililtä laskuttivat 25 euroa ja sentit päälle.
Liput löytyivät myös iisisti ja siinähän se päivä meni road racingista ja varikkotunnelmasta nauttien. Oli älyttömän kivaa ja kyllä se varikolla pyöriminen vaan aina innostaa. Hieno tunnelma ja ilmapiiri. Tarjoilukin pelasi oikein mainiosti. Kuumuus kävi jo kunnon päälle ja hikoiltua tuli varmaan yhtä paljon kuin edellisenä päivänä nahkat päällä. Mutta kiva, et ei palella. Eihän se lämmin luita riko.
Paddock.
Kisaturistit.
Kuvakoosteesta saa sellaisen kuvan, että olutta kului paljonkin, mutta sen verran kuuma oli, ettei oluttakaan jaksanut kovin montaa juoda. Radalla hinnat olivat vähintäänkin kohtuulliset. Olut maksoi reilu kaksi euroa ja burgerin sai neljällä. Radalta tultiin takaisin keskustan nurkille paikallisbussilla, joka ei maksanut mitään. Hieno meininki.
Kilvanajosta sen verran, että Kallio Racingin Cortese vetäs paalulle ja Eemeli Lahtikin oli 14. eli kauden paras aika-ajo. Hyvä päivä myös suomalaisittain.
Illalla käväistiin vielä keskustassa talsimassa ympyrää ja pizzat syömässä. Reissun tähän mennessä parhaat pizzat saimme Brnosta. Sori vaan Italia.
Huomenna pyörillä samoille mestoille ja siitä jatketaan kisojen jälkeen kohti Puolaa. Yritetään työntää valoisan aikana niin paljon kuin ehditään. Mahdollisimman lähelle Kaliningradia, jonne yritämme päästä sitten maanantain aikana.
Nyt taas unta kuulaan, niin jaksaa kannustaa huomenna. Ei kyllä tarvitse reissun päällä paljoa unta odotella, vaikka ois vähän mökää. Lämpö häiritsee enemmän unen laatua. Onneksi on tuuletin, joka hieman liikuttaa lämpöistä huoneilmaa.
Tänään pyörät saivat ansaitun lepopäivän, kun matkamiehet keskittyivät penkkiurheilemaan. Tai penkki ja penkki, Honor rekisteröi viitisentoistatuhatta askelta.
VV hotel tarjosi oikein hyvän aamiaisen ja palvelu on muutenkin ollut erinomaista. Kyyti ei tärpännyt hotlan muilta vierailta, joten respa kohteliaaati tilasi meille pirssin. Hieno viitossarjalainenhan sieltä tuli ja fiksusti osasivat tilata meille sellaisen, jolla oli kulkupassi varikon portille asti. Laskuri lupaili taksin hinnaksi 720 korunaa, mutta hinnaksi tuli noin 650 korunaa ja korttikin kävi. Tililtä laskuttivat 25 euroa ja sentit päälle.
Liput löytyivät myös iisisti ja siinähän se päivä meni road racingista ja varikkotunnelmasta nauttien. Oli älyttömän kivaa ja kyllä se varikolla pyöriminen vaan aina innostaa. Hieno tunnelma ja ilmapiiri. Tarjoilukin pelasi oikein mainiosti. Kuumuus kävi jo kunnon päälle ja hikoiltua tuli varmaan yhtä paljon kuin edellisenä päivänä nahkat päällä. Mutta kiva, et ei palella. Eihän se lämmin luita riko.
Paddock.
Kisaturistit.
Kuvakoosteesta saa sellaisen kuvan, että olutta kului paljonkin, mutta sen verran kuuma oli, ettei oluttakaan jaksanut kovin montaa juoda. Radalla hinnat olivat vähintäänkin kohtuulliset. Olut maksoi reilu kaksi euroa ja burgerin sai neljällä. Radalta tultiin takaisin keskustan nurkille paikallisbussilla, joka ei maksanut mitään. Hieno meininki.
Kilvanajosta sen verran, että Kallio Racingin Cortese vetäs paalulle ja Eemeli Lahtikin oli 14. eli kauden paras aika-ajo. Hyvä päivä myös suomalaisittain.
Illalla käväistiin vielä keskustassa talsimassa ympyrää ja pizzat syömässä. Reissun tähän mennessä parhaat pizzat saimme Brnosta. Sori vaan Italia.
Huomenna pyörillä samoille mestoille ja siitä jatketaan kisojen jälkeen kohti Puolaa. Yritetään työntää valoisan aikana niin paljon kuin ehditään. Mahdollisimman lähelle Kaliningradia, jonne yritämme päästä sitten maanantain aikana.
Nyt taas unta kuulaan, niin jaksaa kannustaa huomenna. Ei kyllä tarvitse reissun päällä paljoa unta odotella, vaikka ois vähän mökää. Lämpö häiritsee enemmän unen laatua. Onneksi on tuuletin, joka hieman liikuttaa lämpöistä huoneilmaa.
posted from Bloggeroid
perjantai 8. kesäkuuta 2018
Motukkaretki 2018, osa 9: Kotkan pesästä Brnoon ja vigneten hinnalle vastinetta (8.6.2018)
Morjens!
Aamupala oli jälleen kerran oikein jees ja pyörätkin olivat säilyneet julkisessa parkissa. Tehokkaina ukkoina meillä oli kamat läjässä jo hyvissä ajoin ja Kotkanpesällä eli Kehlsteinhausilla olimme jo hieman ennen yhdeksää. Kamppeet lukkoon ja busseille. Kaksi bussilippua kustansi 33 € ja rapiat. Prätkäparkki maksoi 3 € per pyörä.
Ilma oli helteinen ja nahkahousut liimasivat ikävästi ihoon kiinni aamusta asti, mutta nyt touhutaan turistijuttuja kerran sille tielle lähdettiin. Ja kyllähän Baijerissa kuuluukin notkua nahkahousuissa, oli helle tai ei. Bussia jouduimme odottelemaan ja jonottelemaan parikyt minsaa. Bussimatka ylös oli oikein komeaa maisemaa. Hissimatka oli ehkä siistein juttu ja olihan itse Kehlsteinhauskin pytinki oikein komealla paikalle. Komeet maisemat, mutta melkein viikon kun on surrannut Alppeja ylös ja alas, niin ei mitenkään säväyttävä kokemus. Kerran kannattaa ehdottomasti käydä ja erityisesti silloin, jos ei ole muuten päässyt vuorenhuippuja näkemään. Onhan siinä mestassa myös boonuksena kolmannen valtakunnan leima, joka luo paikkaan omanlaistaan tunnelmaa.
Hissitunneli.
Itse Kehlsteinhaus aka Kotkanpesä.
Selfie.
10.35 bussilla alas ja hieman 11 jälkeen pärrät liikkeelle. Ohjelmassa Postalm panoramastrasse ja tiukka siirtymä Brnoon. Postalm maksoi femman per pyörä ja oli ihan metka. Hyvä vetotie, mutta irtosoraa oli tiellä tosi paljon. Lisäksi muutamissa kurveissa on itävaltalaisten suosimia metallisia sadevesiritilöitä, jotka voivat aiheuttaa kaksipyöräisille ikäviä yllätyksiä. Ihan ylimmälle tasanteelle ei menty, koska tiellä oli lehmiä ja hevosia. Päätimme antaa elukoiden olla rauhassa ja jatkaa matkaa eteenpäin. Noin 100 m tasanteelta kuitenkin käytiin ja nythän ei tosiaan kyseessä ollut mikään vuorenhuippu.
Sitten keulat kohti Brnoa ja hetken päästä edessä avautui itävaltalainen autobaana, jossa jostain syystä ajetaan parhaimmillaan 170, vaikka rajoitus on 130. Baanaa vedettiinkin oikein tosissaan ja ekalla stintillä jopa meille poikkeuksellisen pitkä 175 kilsaa ilman taukoja. Itävallan läpi vedettiin siis motaria ja ruokatauon jälkeen vähän lisää motaria. Tsekin rajan jälkeen pitkälti samallalailla ja majoituskin löytyi iisisti. Pieni kunniakierros kuitenkin vedettiin kaupungin ympäri, kuten tapoihin kuuluu.
Majoitus oli varattu etukäteen VV hotel garnista ja tämähän on oikein mukava paikka. Hommat toimii ja pyörätkin löysi paikat lukitulta sisäpihalta. Oikein hyvä. Hintakin on mukava noin 130 € per 2 yötä kahdelta reissaajalta. Aamiainen kuuluu tietty hintaan.
Jani pönöttää hotellin parkissa.
Illalla nautimme burgerit kylillä ja ihastelimme Brnon vanhaa ja uutta sekoittavaa keskustaa. Oikein eläväisen tuntuinen kylä. Pitkään emme taaskaan jaksaneet, vaan suht hyvissä ajoin hotellille pötkölleen.
Tänään ajoimme melkein 500 kilsaa ja aika kivuttomasti tultiin. Tylsää oli hetkittäin ja järkyttävän kuuma koko päivän. Huomenna sitten vaan katsellaan Autodromolla kun muut ajaa täysiä.
Koko reissun osalta mittariin pyörähti 3500 kilsaa ja himaan on melkein pari tonnia, että onhan tässä ajeltu ja sunnuntaina taas jatketaan suorituspainotteisesti kohti Kaliningradia.
Öitä!
Aamupala oli jälleen kerran oikein jees ja pyörätkin olivat säilyneet julkisessa parkissa. Tehokkaina ukkoina meillä oli kamat läjässä jo hyvissä ajoin ja Kotkanpesällä eli Kehlsteinhausilla olimme jo hieman ennen yhdeksää. Kamppeet lukkoon ja busseille. Kaksi bussilippua kustansi 33 € ja rapiat. Prätkäparkki maksoi 3 € per pyörä.
Ilma oli helteinen ja nahkahousut liimasivat ikävästi ihoon kiinni aamusta asti, mutta nyt touhutaan turistijuttuja kerran sille tielle lähdettiin. Ja kyllähän Baijerissa kuuluukin notkua nahkahousuissa, oli helle tai ei. Bussia jouduimme odottelemaan ja jonottelemaan parikyt minsaa. Bussimatka ylös oli oikein komeaa maisemaa. Hissimatka oli ehkä siistein juttu ja olihan itse Kehlsteinhauskin pytinki oikein komealla paikalle. Komeet maisemat, mutta melkein viikon kun on surrannut Alppeja ylös ja alas, niin ei mitenkään säväyttävä kokemus. Kerran kannattaa ehdottomasti käydä ja erityisesti silloin, jos ei ole muuten päässyt vuorenhuippuja näkemään. Onhan siinä mestassa myös boonuksena kolmannen valtakunnan leima, joka luo paikkaan omanlaistaan tunnelmaa.
Hissitunneli.
Itse Kehlsteinhaus aka Kotkanpesä.
Selfie.
10.35 bussilla alas ja hieman 11 jälkeen pärrät liikkeelle. Ohjelmassa Postalm panoramastrasse ja tiukka siirtymä Brnoon. Postalm maksoi femman per pyörä ja oli ihan metka. Hyvä vetotie, mutta irtosoraa oli tiellä tosi paljon. Lisäksi muutamissa kurveissa on itävaltalaisten suosimia metallisia sadevesiritilöitä, jotka voivat aiheuttaa kaksipyöräisille ikäviä yllätyksiä. Ihan ylimmälle tasanteelle ei menty, koska tiellä oli lehmiä ja hevosia. Päätimme antaa elukoiden olla rauhassa ja jatkaa matkaa eteenpäin. Noin 100 m tasanteelta kuitenkin käytiin ja nythän ei tosiaan kyseessä ollut mikään vuorenhuippu.
Sitten keulat kohti Brnoa ja hetken päästä edessä avautui itävaltalainen autobaana, jossa jostain syystä ajetaan parhaimmillaan 170, vaikka rajoitus on 130. Baanaa vedettiinkin oikein tosissaan ja ekalla stintillä jopa meille poikkeuksellisen pitkä 175 kilsaa ilman taukoja. Itävallan läpi vedettiin siis motaria ja ruokatauon jälkeen vähän lisää motaria. Tsekin rajan jälkeen pitkälti samallalailla ja majoituskin löytyi iisisti. Pieni kunniakierros kuitenkin vedettiin kaupungin ympäri, kuten tapoihin kuuluu.
Majoitus oli varattu etukäteen VV hotel garnista ja tämähän on oikein mukava paikka. Hommat toimii ja pyörätkin löysi paikat lukitulta sisäpihalta. Oikein hyvä. Hintakin on mukava noin 130 € per 2 yötä kahdelta reissaajalta. Aamiainen kuuluu tietty hintaan.
Jani pönöttää hotellin parkissa.
Illalla nautimme burgerit kylillä ja ihastelimme Brnon vanhaa ja uutta sekoittavaa keskustaa. Oikein eläväisen tuntuinen kylä. Pitkään emme taaskaan jaksaneet, vaan suht hyvissä ajoin hotellille pötkölleen.
Tänään ajoimme melkein 500 kilsaa ja aika kivuttomasti tultiin. Tylsää oli hetkittäin ja järkyttävän kuuma koko päivän. Huomenna sitten vaan katsellaan Autodromolla kun muut ajaa täysiä.
Koko reissun osalta mittariin pyörähti 3500 kilsaa ja himaan on melkein pari tonnia, että onhan tässä ajeltu ja sunnuntaina taas jatketaan suorituspainotteisesti kohti Kaliningradia.
Öitä!
posted from Bloggeroid
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)